lauantai 15. maaliskuuta 2014

Vihdoinkin ratsastamaan

Olin viikko sitten la magneettikuvassa ja ke 12 pv sitten kuulemassa lausuntoa... no hyvä asia on et kuvan mukaan nivelsiteet ehjät polvessa ja kierukkakin näytti ehjältä, kuitenkin polvessa alkava nivelrikko, jolle ei tälläerää voida mitään tehdä, koska en ole tekonivel-iässä. Nivelpintoja ei toistaiseksi lähdetä siistimään eikä selittävää syytä löytynyt pettämiselle/ lukkiutumiselle... Olen lievästi sanottuna pettynyt ettei polvea voida korjata paremmaksi, vaan käytännössä minun tulee oppia elämään kivun sekä pettämisen/lukkiutumisen kanssa...
Päivä ilman ortoosia alkoi kivulla, pelkät buranat ja panadoolit eivät auta niin hain polvituen apteekista ja soitin työpaikalleni kirurgille, että saisin reseptin jostain muusta kipulääkkeestä... Nyt syödään sit celebraa maximiannoksella, omega-plussaa ja MSM:ää sekä c-vitamiinia... Myös pakko sada tolkkua tähän paino jojoiluun ja laitoin kyselyä personal trainerille sekä ystävälle liikunta/ravinto-ohjeiden suunnitellusta... eihän ne mitään halpoja ole, mutta itseensähän tässä satsataan.. Miehän liikun paljon päivittäin koirien kanssa, mutta ilmeisesti elimistö tuttunut siihen..
To pääsin vuokrahevoseni Mortin selkään viiden viikon tauo jälkeen, perhosia vatsassa ja pää täynnä kauhuskenaarioita nousin selkään.. ja oolalaa, Mortti toimi kuin unelma.. mentiin paljon harjoitusravissa työskennellen ympyröillä ja siirtymisiä sekä ravista pysähdyksiin ja takas ravile pysähdyksistä, sulkutaivutuksia ja laukkaa ympyrällä.. jostain syystä vasempaan laukatessa polvi oireilee enempi, pitää pyytää, että hevosen omistaja joka nyt valmistui ratsastusterapeutiksi, auttaisi tässä istunta ongelmassa. Ette usko mikä fiilis oli olla siellä hevosen selässä taas, sitä ei voi sanoin kuvailla.

Illalla pyöräilin myös koirien kanssa. Se oli hankalaa, kun polvea ei saa tarpeeksi koukkuun ja lukittuu sekä iskee nivelen läpi kipua, mutta onneksi koirat oli vetopäällä niin ei tarvinnut polkea, istui vaan kyydissä ja ohjaili. Kauhukseni toisella lenkillä kaksi jänistä lähti puskasta eteen, no Enya hyökkäsi pyörän eteen jäniksen perään ja meinasimme mennä nurin.. Ajatuksissa jo kävi, et bye bye polvi, mut onneksi pysyimme pystyssä..
Ruokavalioon olen muuten löytänyt ghia-jyvät sekä pinaatin.. uusi lemppari onkin munakas, jossa pinaattia, paprikaa ja tomaattia sekä puolukka rahka noilla jyvillä ;)
Nyt pyöräilyt jää vähäksi aikaa, kun talvi tuli takaisin ja ratsastamaakaan ei Mortilla voi mennä, kun hokkikengät otettu pois, jospa pääsimme maneesiin ensi viikolla...

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Elämän totuuksia

Eipä ole tullut tänne kirjoiteltua pitkään aikaan... tyttäreni siitä jo huomauttikin... :) no tämä vuosi on lähtenyt käyntiin taas loukkaantumisella.. melkein lähes kolme vuotta sitten helmikuussa vammautin ratsastaessani polveni ensikertaa ja nyt helmikuussa uudelleen kaksi leikkausta läpi käyneenä sama mahdollisesti uudelleen.

Neljä viikkoa pitkän polviortoosin kanssa ja ilman ratsastamista tai muuta kovempaa liikkumista/ treenaamista niin alkaa pikkuhiljaa tuntua, että päässäni käy hulluuden pikku-ukot taistelua enkeleiden kanssa.. JOku varmasti tunistaa sen tunteen kun heräät aamulla ja tajuat päivän menevän taas samaa rataa eikä muutosta ole havaittavissa ihan heti :(

Luin tänään ystäväni (tai minun huono-ystävä olemuksestani johtuen emme ole enää niin hyviä ystäviä ja sielunkumppaneita kuin toivoisin..) blogia hänen taistelusta paremmaksi itsekseen ja treenaamisen haasteista.. voi sanoa tunteneeni kateutta ja ylpeyttä sitä kohtaan mitä hän on saavuttanut.. kateutta siksi etten itse ole halinnut sellaista itsekuria eikä minulla ole ketään ollut taistelemassa kanssani/ tukemassa minua.
Tässä huomataan se ongelmani taas, kun en päästä ketään itseni lähelle, heti ku joku pääsee lähemmäs ja avaudun niin pelkään että minua satutetaan tai minulle nauretaan sekä peräännyn.. tunistan nämä tunteet itsessäni mutten vielä niitä täysin hallitse toisten kanssa.

Ylpeyteni aihe on tyttäreni.. käytän häntä ratsastamassa kaksi kertaa viikossa ja hän on aivan yhtä hulluna ratsastamiseen siinä haasteiden voittamiseen sekä hevosiin... ihanaa viettää yhdessä aikaa tallilla sekä puuhastella hevosten kanssa ja vastailla niihin lukemattomiin hankaliin kysymyksiin... aina en niihin vastausta osaa antaa ;)

Toive minulla olisi, että polveni kuntoutuisi ja pääsisin taas ratsastamaan ja treenaamaan.. haluan tavoittaa saman kuin ystäväni parempana minänä ulkonäöllisesti hyväkuntoisempana sekä pienempänä...


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Suolaista ja makeaa

Tyttäreni huomautti, että on käynyt lähes päivittäin blogissani eikä uutta tekstiä ole syntynyt. Joskus tuntuu ettei ole aikaa mihinkään se on sitä elämän suolaisuutta...
makeutta elämässäni on se, että tyttäreni sanoi hänestä olevan ihanaa miten olemme läheisiä ja voimme puhua kaikista asioista.. juttelemme päivittäisistä asioista, maailman kuulumisista ja Camillaa ihmettävistä asioista.. niin iloista ja suruista.. Tämä kaikki tapahtuu meidän joka iltaisilla kävelylenkillä koirien kanssa, joskus lenkit on yhtä riitelyä.. taloudelliset asiat vaivaavat mieltäni ja aiheuttavat stressiä ja koen itseni välillä turhaksi kun en kykene kaikkia lapseni toiveita täyttämään, mutta sehän kuuluukin lapsen kasvuun kokea myös niitä pettymyksiä.. näitä pieni kymmenen vuotias osaakin käsitellä ihmeellisen "aikuismaisesti"...

Uusi juttu myös elämässäni on, että olen alkanut liikuttamaan kaverini arabialaista ruunaa.. tämä valkoinen rättipää on tulta ja tappuraa ja sitten välillä äärettömän ihana suukoteltava karvaturpa, kun taas toisessa hetkessä rasittava karkuun juoksija jota yritän saalistaa porkkanoiden kera tarhasta. Mortti pitää tätä kissa ja hiiri-leikkinä.. tulee lähelle ja kun yritän tarrata kiinni niin pinkaisee karkuun. Ekalla tapaamiskerralla olimme maastossa ja tämä reissu päättyi tippumiseen.. mitään ei suurempaa käynyt.. nilkka kipea jonkin aikaa sekä niska-hartiaseudun kipu märkien vaatteiden ohella, kun tippumispaikka oli oja. Tippuminen ei sinällään harmita; olenhan tullut useita kertoja hevosen selästä alas, välillä huonolla saldolla ja välillä paremmalla. Suurin asia mikä tässä tippumisessa harmittaa on se, että tää sattui juuri ennen pääsykokeita ensihoitaja linjalla enkä tästä syystä kyennyt punnertamaan.

Kolmas asia mikä nyt ollut pinnalla on se, että puhuessani nopeasti minulla menee sanat sekaisin ja puhe kuullostaa lähinnä virota.. olimme yksi ilta Camillan kanssa lenkittämässä meidän koiranpentua, joka kiireessään pissasi jaloilleen.. kysyin koiralta, et " kuin sie tollee kusu siun kuntuille?", kun piti kysyy et miten sie tuolleen pissasit jaloillesi.. meitä nauratti kyllä kovasti. Mutta nauruhan on elämän suola sekä makeus :)

Suolaisuutta viime aikoina on ollut myös etten ole nähnyt kovinkaan paljon poikaani joka muutti isälleen kesäkuussa. Välillä tuntuu, että olen menettänyt poikani murrosiälle..
Tyttäreni taas on liimautunut minuun tiukemmin ja tämä tuntuu hyvälle, ihan kuin poikani muutto olisi lähentänyt meitä vielä enempi. Olen mielettömän ylpeä lapsistani ja etenkin Camillasta joka pärjää missä vain mihin ryhtyy ja näyttää kyntensä... Koulu sujuu hyvin ja hei kenen kymmenen vuotias on itse valmistanut upean kepparin.. Minun on!!

tiistai 27. elokuuta 2013

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa

Rentoutumis päivä lomalla part 2:
Heräsin yöllä pariin otteeseen yrittäen keskeyttää sekavat uneni.. ainut mitä unesta nyt muistan on Kleinbus (jota kokoajan hoin unessa) sekä pelkotila, .. se mitä valvetilassa tulee unesta mieleen on Ilpo Kaikkonen biisi Kleinbus ;)
Unikirjassa ei siihen selitystä löydy, mutta bussi taas tarkoittaa=Jos unennäkijä odottaa bussia, hänen tulee olla tarkkana ettei tilaisuus mene sivu suun. Jos taas unessaan matkustaa bussissa, kannattaisi miettiä josko olisi hyvä olla itsenäisempi ja riippumattomampi. Bussin kyydissä matkustaessaan kulkee ennalta sovittuja, odotettavissa olevia… Hmmn.. liekö se tarkoittaisi ettei pidä nyt unohtaa hakea sinne ensihoitajakouluun..

No päivä muuten tänään on ollut ylä-alamäkeä tunteiden kirjossa.. Olen raivostunut nano sekunnissa ja yhtä nopeasti laantunut.. eilisiä puolukoita on puhdistettu ja tehty Camillan lelueläimille tarhoja puutikuista, ihan oma lapsuus tulee mieleen. Silloin leikittiin monesti käpylehmillä ja muovihevosilla sekä länkkäriukoilla.. samoihin leikkeihin tyttärenikin taipuu vuosien jälkeen..

Eilen illalla, kun käytin koiria yöpissoilla, niin huomasin, että täällä kuulee jopa tuulen äänen mitä ei kaupungissa muulta melulta kuule kuin myrskytessä..

Ollaan naurettu veljeni tyttöystävän kissanpennun touhuille tänään monet kerrat... Se on hassu ja hullaannuttava pikku villikissa, joka kehrää hiljaisesti syliin ottaessa ja hyökkää varpaisiin kiinni paljain jaloin kävellessäsi.. Miten voikin olla jännittävä maailma pienellä kisulla, ko saa tutkia kaikkea uutta lähes joka päivä.. katselin tänään Jamin suunnistusmatkaa syysleimujen joukossa, kun se vaani kärpäsiä kukkien seassa.. nyt se tassuttelee tietokoneen päällä tarkkaavaisena.. olisikohan se hyvä bloggari? r55ttttttt43ä¨'0A233R,E A (Jamin kirjoitusta) :)

Palatakseni mielialoihini.. en tiiä mikä tuo niin valtavan mielialojen kirjon.. vihaa, iloa, surua, naurua, suuttumusta ja turhautumista sekä rakkautta.. Elämä on elämistä varten ja kaikki tunteet mahtuu elämääni, mutta voisivat tulla välillä hieman laajemmin eikä aina yhtenä ryöppynä päivässä.. Suutuin Esalle, suutuin koirille, tiuskin Camillallekin.. Päivään on mahtunut myös ripuleiden siivoamista, koirien pesua sekä metsäsienikastikkeen ja ihanan aurinkoisen päivän lämmön nauttimista..


(Irina: Kymmenen kirosanaa)
"miten sä teet sen, sä saat minut suuttumaan
saat mut nauramaan yhdellä lauseella
yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa"


maanantai 26. elokuuta 2013

Hetken elämää

Hih, sain hullun idean alkaa kirjoittaa omasta elämästä blogia.. en tiiä seuraako tätä ikinä kukaan, mut tuleehan kirjoitettua, vaikka ihan itselleen- vähän niinku päiväkirjaa pitäis..
Oon ollut pari viikkoa sairaslomalla lonkkani takia (bursiitti vaivaa) ja tästä syystä olisi pitänyt olla liikuntakiellossa..
JO pelkkä ajatus siitä ettei saa liikkua saa pään hajoamis pisteeseen.. no sain hieman myönnytystä karvaisten otusten kerhon takia eli koirieni, koska niitä on pakko ulkoilluttaa.. Lääkäri "arvaa niin kerron" sanoi et voin ihan pienesti käydä nitä ulkoilluttamassa, mutta hieman luistin lenkeistä ja liikutin isommin ;)
Ikävä kuntosalille hiki treeniin.. mut ens viikolla voin jo palata onneksi ( lue sormet ja varpaat ristissä) normaaliin arkeen liikunnan suhteen..
Tein toisenkin hullun päähänpiston lähiaikoina ilmoitin itseni tyttäreni innoittamana HipHop-tanssiin Studio dancepit:lle.. nuorruin varmaan kymmenen vuotta vähintään pelkästä ajatuksesta päästä nuoruuden harrastuksen pariin.. Rajumpaa minua kuvaa potkunyrkkeily, joka nyt tauolla valmentajapulan takia..
Nyt ollaan rentouttamassa aivosoluja vanhempieni maatilalla Tohmajärvellä.. Jännä ko meet ulos ovesta niin haisee lehmän paska ja ilma tuntuu silti raikkaalta, hiljaisuus on käsin kosketeltavissa.. Ihan mahtava viikko edessä..
Eka päivä rentoutumista:
Käytiin puolukassa äitini ja tyttäreni Camillan kanssa. No reissu alkoi hauskasti, ko äitini huomasi tutun miehen lähtevän autolla perään. Hän lähti kaahaamaan mersulla vauhdikkaasti kuin elokuvissa, ajatuksena harhauttaa miestä väärälle tielle.. kesken kaahailun äitini päättääkin et jos ajaiskin hiljaa, että tämä mies menee hänen edelleen, no mies ei ohita vaan ajaa sitkeästi matelevaa vauhtia etenevän mersumme perässä.. Käännymme sivutielle, jonne myös tämä mies tulee... äitini kiroaa ja panikoi et nyt se löytää meidän puolukkapaikan.. no yhtäkkiä mies kääntyykin talon pihaan.. äitini pysäyttää auton ja käännymme ympäri sekä pääsemme takaisin reitille salaiseen puolukkapaikkaan..
Päästyämme perille huomaamme, ettei puolukankerääjät(lue pienet kiinalaiset) ole mukana.. no mie ja Camilla jäädään keräämään puolukoita ja äiti lähtee hakemaan muutaman kilometrin päästä kotoa keräimet.. keräämme Camillan kanssa rauhassa jutustellen puolukoita, kun kuulen auton äänen. Hetkeäkään ajattelematta kuiskaan tyttärelleni et " maastoudu, auto tulee!!" Camilla syöksyy ämpärinsä kanssa vaalea letti liehuen pensaikkoon ja mie heittäydyn sammaleiden sekaan hengitys tihentyen sekä <3 pamppalillen ajatuksissa, et hitto jos tänne joku vieras tulee niin miten mie varjelen äitin salaista puolukka paikkaa ko ei tulleet karvaiset mukaan. Auto pysähtyy ja varovasti nostan päätä sammaleiden seasta, huh, se on äiti.. Äiti katsoo meitä hieman hölmistyneenä ja ratkeaa sitten nauramaan.. Näytimme vissiin aika urpoilta :D